Päivä oli sään puolesta huikea. Oli lämmintä, mikä houkutteli hurjan määrän ihmisiä Helsingin Ruttopuistoon. Lauantain innostuksen lisäksi olin todella hermostunut, koska minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä Helsingin ihmismassoista Ravintolapäivinä. Olin myöskin todella väsynyt loputtomalta tuntuneesta leipomisesta. Olin lauantaiaamuna iloinen, että parin tunnin päästä koko ruljanssi olisi ohitse.
Pakkasin jo perjantain vapaapäivänä suurimman osan tavaroista pariin Ikean muovikassiin. Keksejä oli pakattuna yhteen jos toiseenkin muovirasiaan, purnukkaan ja kippoon. Itse keksien lisäksi oli hintalappuja, tuotelappuja, apuvälineitä, vaihtokassa, kahvitermarit, limonadiämpäri, kahvimaidot, pillejä, lusikoita... Tavaran määrä oli jälleen valtaisa. Tavarakassien lisäksi olin hankkinut isäni kautta kaksi vanerista pöytälevyä ja kaksi pukkijalkaa, joiden päälle saatoin pöytäni pystyttää. Sirkus lähti Espoon Kilosta liikkeelle lauantaina hieman ennen kymmentä.
Ruttopuistossa oli kymmenen jälkeen jo kova hulina. Asiakkaita parveili puistokäytävillä ja myyjät pystyttelivät viimeisiä telttojaan. Suurella osalla oli siis ihan katokset, joiden alle he piiloutuivat myymään. Itsekin olin varautunut etäisesti katoksen hankintaan, mikäli sää osoittautuisi epävakaaksi. Onneksi sää näytti aurinkoiselta koko edeltävän viikon ajan, joten katos sai jäädä kauppaan.
Löysin sopivan myyntipaikan Annankadun ja Bulevardin kulmasta aivan puiston laidalta parin ulkomaalaisen grillikojun vierestä. Sain pystytettyä kojuni reilussa puolessa tunnissa kaikkinensa. Leivottujen keksien määrä yllätti minut totaalisesti, kun näin ne kaikki esillä. Lähes jokailtainen leipominen näkyi pöydällä. Kun pöytä oli kasattu ja tuotteet laitettu esille, ensimmäisiä asiakkaita alkoikin jo virrata paikalle.
Asiakkaita virtasi ensimmäisen parin tunnin aikana melko hiljaisesti. Alkoi hieman hirvittää miten keksien myynnille kävisi. Olinko leiponut liian paljon asiakasmäärään nähden?
Ruttopuisto oli kiireisimmillään aivan tupaten täynnä ihmisiä. Myyjien valtaisasta tarjonnasta johtuen tajusin pian olevani vain yksi myyjä puiston laidalla. Aiemmissa myyntipaikoissani olin ollut ainoa myyjä ja sen tähden asiakasvirtojen ja maksavien ostajien silmätikku.
Onneksi keksit taisivat silti sen verran kiinnostaa, että iltapäivän edetessä myyntikin alkoi vauhdittua. Asiakkaat olivat ostaneet lounaansa ja etsivät nyt jälkkäreitä. Asiakkaiden joukossa oli ennätysmäärä työkavereita. Heiltä saan aina kehuja, mutta kyllä eniten odotan kehuja tuntemattomilta asiakkailta. Kävipä muuan Ulla Tapaninenkin ostamassa yhden vegaanisen seesaminsiemen-mantelikeksin, vain palatakseen myöhemmin ostamaan viisi lisää. Asiakkaat olivat hyvällä tuulella ja heitä oli mukava palvella. Vanha kaupansetämoodi löytyi selkärangasta hyvin äkkiä.
Pidensin myyntiaikaa kolmella vartilla ja poistuin paikalta varttia vaille neljän pintaan. Olin aivan puhki. Seisominen, kuuma auringonpaahde, ihmisvilinä, grillikäry, äänet, puhuminen - kaikki nämä elementit ja osaset olivat erittäin kuluttavia. Mutta kuten aina, kärsimys palkittiin: sain keksejä myytyä 299 euron edestä. Karkean materiaaliarvion mukaan täysi voitto jäi jonnekin 250 euron tienoville. Erittäin hieno saavutus keksien, kahvin ja limonadin myynnistä.
Nyttemmin Ravintolapäivän luonne onkin sitten muuttunut kertavuotiseen isoon ruokakarnevaaliin ja satunnaisiin pop-up-kojuihin joita ihmiset voivat pystyttää minne tahansa ja milloin tahansa, vaikka vuoden jokaisena päivänä. En ole vielä aivan täysin sisäistänyt tätä suurta muutosta, että onko se hyvä vai huono asia. Hyvä asia, että enää ei tarvitse välttämättä satsata niin isosti neljänä kertana vuodessa, vaan voi pitää pienempiä kojuja silloin tällöin kenties useammin. Toisaalta taas informoiminen ja näkyvyys tuottaakin sitten hieman ongelmia, jos kojusi myyntipäivä onkin jokin ihan tuikituntematon ja tavallinen päivä. Kannattanee jotenkin yhdistää jokin tapahtuma myyntikojun pitämiselle.
Sain myös idena kerätä kavereista myyntiporukka jonnekin puistoon. Voisi lähteä liikeelle pienemmällä myyntimäärällä ja logistiikka olisi kaveriporukassa helpompaa. Yksin hoitaminen on rankkaa. Toivon, että kaveriporukassa tehtävä myyntipäivä tapahtuu jonain kesäpäivänä. Ideoita on jo, kuten kunnon myyntimiehellä pitääkin...
 |
| Ruttopuiston dinerissa oli myös asiakkaita varten piknik-viltti, jonka päällä oli hyvä mutustella herkkuja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti